Muuttuva maailma ja taiteen rahoituksen etiikka -seminaari

• It is important for us to organize this event in participation with the artist, as artists are very important colleagues for us to reach our goals and audiences.
• I hope that everyone, including the artists who are not on strike, will have the opportunity at this event to participate and take part in the discussion which has divided the art field. (00:02:30)
• Together with the strike, we have been in conversations about the private support of the museum and there has been significant progress, which has led to this event. 
• The funding for arts in Finland and the Nordic Countries, comes primarily from the state, which means that this context is different to how art-activism is framed in the USA, for example. (00:04:03)
• We have been very successful in responding to pressure to secure private support for arts, with the Finnish art supporting foundations. For example Commission by Kordelin, SKR, Wihuri.
• Art and visual art are seldom election themes. I hope that what we have accomplished is seen by elected officials. At its best art brings us together … Art has an impact in well-being, research, innovation and business … We are doing our part to build a meaningful Finland and the world.
• In fall of 2022, before the strike started, the National Gallery updated its ethical funding guidelines. We abide by the ethical guidelines of ICOM. In addition ETCOM (ICOM subcommittee) has published in 2020 an addition to the guidelines concerning donations, which we will now update as a part of the process, in reference to bribery and ethical guidelines. (00:06:47)
• The ICOM guidelines are meant to give directions, because museums globally are very different to one another. 
• FNG was made into a foundation in 2014. This meant to make us more flexible and made it possible for us to get private support from businesses, private individuals and foundations.

• It's great that we got this event organized. The theme is acute for us in many ways. … I’m bringing in a few facts on our funding structure. … I believe these discussions will have an impact on the entire museum field in Finland.
• In addition to ICOM guidelines, we are organized by our values of togetherness, transparency and professionalism. Kiasma_strike has particularly questioned the openness of our organization concerning our funding, and from that perspective if we are abiding to our values. (00:12:15)
• (Levä presents how the museum field is funded)... 42 million for FNG per year. The state funds 72 percent of our activities (2019). FNG gets the rest from ticket sales (18%), the rest is rent income etc.
• Kiasma_strike has been questioning the role of private support for museums, and the ethical concerns behind it. We categorize private support as “sponsor support” in our statistics, and in Finland this accounts to 1% of funding for all museums in Finland. (00:15:10)
• 61% of our income is used for salaries and walls. … We want to use private funding to add to the funds we have for buying art and building our collections.
• Kiasma_strike has been scrutinizing our efforts to secure private funding. … The capital we have is being invested in accordance with the ESG guidelines. … You can donate us money anonymously. … (00:17:35)
• Statistically we don’t have enough private funds. We need more of them. … The private sector has not been committed to supporting arts. …We don’t have enough skills in it, if we compare our situation to sports. This is a new thing for us and the ethical questions have not been broadly discussed together. This is why this is an important discussion for us. (00:20:00)
• Concerning private funding… There are no clear models yet. Companies which support us seldom seldom make profits from their support. This is a new area of expertise, which also means that we have not discussed the ethical concerns behind it. … This is all new to us. (00:20:00)
• If we look at the numbers, and particularly the numbers regarding private funding … The publicity we have gotten in this matter which Kiasma_strike has brought us and the claim that our private funding, whether it is unethical or not open enough, is exaggerated. But the discussion is needed, because it looks like we are going to need more private support in the future and we want to make rules to guide it. (00:21:51).

(Translation from the origina Finnish speech)

It's great to be here today, and it's really great that so many people are involved in this discussion. I'm Terike Haapoja, I'm a visual artist and I'm currently in New York where I work as a visiting professor at NYU and The New School.

In my teachings, I start from the fact that the most important skill of an artist, the famous artist, is the skill of being present in the world. You have to keep the relationship with the surrounding reality alive and sensitive and be able to recognize how it feels experientially. I believe that art is not just one area of ​​culture, but that there are many things that we as beings cannot process or think comprehensively without art. That's why it's pointless to spend a lot of energy on whether art should be supported, or whether it should exist: art exists, it pops up, it's an essential way for humans (and probably many other creatures) to be in the world.

Places for presenting and experiencing art are therefore absolutely essential politically, culturally, and I would even say existentially. But while thinking through art pops up in an instant, structures are inevitably always a little behind their time. This applies to laws, urban planning, cemented ways of doing things. The friction and controversy between art and structures should not be thought of negatively as criticism, but as a necessary process of developing the material world within which all activity - including art and thinking - takes place.

In recent years, art institutions have been required to take, for example, ecological sustainability as part of their basic operations, which is exemplified by the job descriptions created for art institutions in Finland focusing on coordinating ecological sustainability. The principles of a safe space aim to guarantee that the spaces are free from harassment, and with accessibility, all kinds of bodies and different social groups can work in art spaces. Small organizations and individual actors are usually pioneers in these processes: in Finland, for example, Urban Apa or Ruskeat tytöt have done pioneering equality work that large institutions are only trying to adopt. The new definition of what a museum is by ICOM, i.e. the International Council of Museums, which has just been approved, takes into account the obligations of former colonial countries, minority groups and ecological sustainability.

At the same time, economic inequality is growing rapidly all over the world, including in Finland. The public, i.e. collectively financed and politically coordinated sector is increasingly dependent on the support of private financiers. Power is concentrated in fewer and fewer people, and fewer and fewer people have access to that important work of shaping the material world. Activism and institutional criticism in the field of art should be seen alongside other non-violent movements that challenge power structures. What these movements have in common is the effort to generate collective power, which allows them to get to the negotiating table and bring about change. Demonstrations are the most familiar of these: Elokapina, Pride or human rights demonstrations aim to publicly show the government that there are many people who think differently and they are not afraid to come forward. A strike, on the other hand, can be thought of as the workers' social obligation in the fight for better administration and working conditions, and that is why the right to strike is defined in the law. Boycotts have also been successful in addressing social grievances and changing the world, the best known example of which is the apartheid South African boycott campaign.

Institutional criticism of art is therefore part of the same movement, and uses the same strategies. In recent years, large international art institutions have been successfully challenged to cut off business cooperation with ethically questionable actors, i.e. actors who profit from the trampling of human rights, environmental destruction or wars. The most often seen strategy is protesting and bringing the problem to the public through interventions. The Metropolitan Museum, Tate Modern, and many other art institutions cut ties with the Sackler family, which is blamed for the opioid crisis, as a result of a campaign by artists and activists. British Petrol pulled out of Tate Modern backers after years of interventions and protests. Warren Kanders, who served on the board of the Whitney Museum in New York, whose group of companies includes tear gas preparations used against civilians in Palestine and on the Mexican border, stepped down as a result of a visible campaign. The Boycott Zabludowicz campaign, which started in London, aims to make sure that the entity that gets rich from the oppressive policies of the Israeli state against the Palestinians is not seen as a suitable supporter of art.

Kiasma's anti-racist and non-violent strike is a strike. As artists, we have significant relationships with Kiasma, and as artists, we play a key role in the museum's operations (also as living beings). Our powerless power arises from the fact that the museum exists for the thinking produced by art. Art workers do not have the right to strike protected by law, but the tremor caused by the strike shows how great the power of art, and the soft power channeled by art institutions, is behind them.

In Finland, the museum field is facing a new situation, as the pressure on previously largely state-funded institutions to raise their own funds is increasing. The discussion about the conditions under which this cooperation takes place is topical now that we are still in a situation where it is possible to make value choices. In societies where art funding is completely dependent on private support, taking these questions to a structural level is almost impossible. For example, museums in the United States typically have a progressive program, but their funders support conservative or right-wing politics. In these conditions, the contradiction between material reality and social thinking in art does not narrow but grows. Like American campaigns, the strike does not aim for change brought about only through public pressure. The aim of the ethical rules is to create a model suitable for the Nordic community of values, which includes a transparent process and, to the necessary extent, universally applicable limitations on the conditions under which fundraising will take place in the future. Our goal is that the National Gallery can act as a trend setter in the Nordic museum field and actively participate in influence work promoting human rights.

Finland advertises itself as a country of low hierarchy and functioning democracy. The prestige of public art institutions is largely based on the fact that they also represent these values. Supporting art is never just giving money without asking, but also an exchange where the supporter gets a share of this prestige. The strike does not in any way entail the prohibition of all private support. On the contrary: we see the current situation as an opportunity to raise the bar high and oblige our important art institutions to share this authority with those who are truly in line with the values ​​represented by the museum. In this way, business activities can also be steered away from unethical investments.

The strike has been started because it has been the only way to get to the negotiating table. Criticism, magazine writings and discussions have not produced results even after years. It is clear that for a large number of artists the current discussion has been so important that they have been ready to risk their professional opportunities and livelihoods for it. We believe that the discussion will result in a better understanding of the challenges of the institutional and cultural transition at hand, as well as what kind of values ​​we share. We remember that the neutral position is an illusion produced by power: choices are made all the time. Choices are the stuff of which history is made.

We are happy that the National Gallery and Kiasma have taken the discussion seriously and we believe that we will reach a negotiation result that will lead to the end of the strike and the continuation of cooperation in an even more sustainable way.

In the capacity of speaker of the advisory group of kiasma_strike, I am here to present a preliminary statement of our position on behalf of the two hundred twenty-one signatories and four art organizations participating in this protest. This strike is an action that belongs to a long tradition of artists and art workers organizing to affect the policies and governance of art institutions. In our particular instance, we act in solidarity with the people of Palestine and join the long-standing protest against the Zabludowicz Art Trust. We have come together to demand that the Finnish National Gallery revises its ethical guidelines and kindly invite other art workers and organizations to join us in this effort.

Museums are essential institutions; their programs, collections, public engagements, and internal structures should manifest and transmit the knowledges and values of the communities which form and maintain them. Their funding structures should be coherent with their progressive programs and the artistic practices they show case, which center on equity, democracy, and accessibility. Their guidelines must ensure that its private beneficiaries are not involved nor support political advocacies that discredit the work of human rights organizations or promote actions that are against international law. Therefore, the Finnish National Gallery and any other publicly funded art institutions should not receive financial support or donations that stem from armed conflicts or investments tied to human rights and environmental violations.

The Finnish National Gallery’s core values of togetherness, transparency, and professionality necessitate that the discussion over its funding policies becomes accessible and public and represents the values of its communities. We welcome this seminar as an effort to develop a constructive dialogue to build better guidelines and progressive practices that can serve as positive examples for other state institutions. We hope this is also a next step towards bringing forward urgent conversations to wider audiences and providing platforms for reflection with actors from the art field and civil society. 

• Our association represents 220 foundations in Finland which give out grants. Neither the Kiasma Support Foundation nor the National Gallery are a part of us, I’m bringing this fort as something which makes us neutral to this case (00:38:45)
• A foundation is eternal. It is made to serve the purpose and mission which its founder has set. In Finland the law dictates that foundations must use their support for public good. Foundations are simple… Someone has money, someone has a good idea, you combine them and get a better world.
• Foundations are the most legastotary scrutinized organization in Finland. (00:41:50)
• We have 2700 registered foundations in Finland and a lot of art, science and public organizations are supported by them. In 2021, 600 million was given out by foundations and 80 million of it was for arts.
• Foundations are adding to the support of arts and culture, in an effort to maintain the Nordic welfare state model, in cases where public funds are not adequate. It has actually been only a very short period when public funds have been adequate for supporting arts. (00:43:00)
• Our legislation concerning foundations, which in Finland was updated in 2015, is one the most developed foundation legislations in the world. The first chapter, paragraph four is what we are discussing here today: The board of the foundation must ensure that the foundation's actions are in accordance with its purpose and benefit the organization. This simply means that the foundation must act in accordance to its purpose, whatever it may be. Foundations must act carefully, be efficient, to evaluate risks etc. To be responsible, which is the root of the cause here. This means that everyone who is a member of the board of a foundation, must personally study the foundation's mission, be active, evaluate their actions and related laws. They must serve the purpose. Foundation board members should only wear “the hat” of the foundation board member in meetings. (00:43:30)
• Legislation sets the minimum requirements. But we are getting closer to the main concern … In our association we believe that to be socially responsible, foundations must reach beyond legal minimums. We were founded in 1970 to nurture this. … There are a lot of guidelines … All fields of culture have them differently. But support of arts has not had an ethical guideline before. Forum Artis has been developing these guidelines actively and they will be made public soon. Once they are out we can continue developing them. There is no “one size fits all" solution, instead the board of a foundation must take responsibility in this matter and act in accordance. (00:46:07)
• … One unwritten rule. The most successful foundations, look very carefully at reputational harm. Thay ask: What does this look like for outsiders? This is a great principle to follow. … Law only guides us towards the right direction but if someone in a foundation at any stage gets a hunch that there is something wrong … That what they are doing might look fishy for outsiders… It is a call for them to start acting on the matter. This principle “what this looks for outsiders” is a moral guideline for us all. (00:48:00)
• Finally I want to talk about impact. … The best foundations are transparent in their actions, which means that they are responsible and reflect what is happening around them, what is happening in the world, and listen to feedback. This builds trust which makes it possible to develop our society, this builds the impact that foundations have. … If we don’t make the right decisions in the foundation and fail to support what is important to the community which the foundation is for, the purpose of the foundation comes into question and we have to ask if it needs to exist. If a foundation fails in its mission it should not. (00:48:59)
• I think that … The less understanding of current circumstances there is and the less leadership there is in the decision making processes, the less impact the foundation has and because foundations are from the start intended be independent, flexible organizations which can support new thinking, which is the beauty in their making … Things should be done better. (00:50:00)
• The future is made by communities and ideologies. Foundations are both, which is why these kind of discussion events are valuable (00:51:04)

• I will be telling you about the Kone foundation. ¾ of our support goes to sciences ¼ for arts. Money comes from global commerce. We operate from the premise that Kone Oy and Cargotech are responsible operators. We can suggest a member for the Kone Oy board.
• Companies are operating in the world. Iran, Russia… Luckily now Kone Oy has retreated from Russia. The biggest concern is China, if they attack Taiwan … What will the world be like after that?
• But about the responsibilities of the foundation ... Freedom is important for art supporting foundations, what are the guidelines which steer it? What does being responsible mean? 
• It is also about being respectful to colleagues and whom the art is about.
• We believe that the field of art must make regulations of its ethics independently. We offer some guidelines … that the director of the project we fund takes responsibility and that for example there is no discrimination. (01:00:00)
• We refer to the codes of conduct of different organizations.
• People who receive funds from us are concerned that too much regulation is too much.

• Thank you Kiasma and Kiasma_strike for inviting me. I represent the Culture for All organization. We are about accessibility, inclusivity and diversity. Our organization is funded by the Ministry of Education and Culture.
• We are working proactively. Before FNG became a foundation we were a part of it. Our roots are in museums. I want to especially thank Kiasma_strike, the questions you’ve brought forth are important to the entire field. Not only museums. 
• I want to talk broadly about other ethical concerns related to this cause. For example, Metoo and BLM discussions have brought forth important issues.
• Forum Artis is developing their guidelines currently. 
• I want to talk about responsibility. A lot of organizations share, for example on their webpages and in their yearly plans, what their values are and how they are working to forward them. They talk about inclusivity and diversity. …
• … Publicly funded institutions abide by the guidelines of the state and may refer to the United Nations agenda 2030. Our values in Finland are rhetorically based on these, but moving from words to actions -  There is no strategy or budget to advance for example diversity in their operations. They need money to achieve this in practice. (01:07:39)
• What I’m talking about here as an ethical challenge, is essentially that the ethical guidelines are not attached to the operations of the organization or monitored when the organization is inspected. … I want to talk about accountability. (01:08:30)
• We have been coordinating the norm-critical leadership-network, where we’ve talked a lot about the responsibilities of publicly funded institutions ... There is a dissonance between rhetorics and actions. Organizations must have a practical and public plan to accomplish their diversity programs.
• ICOM 2020 guidelines … Are clear but what do these guidelines actually mean? Private funding … There is always a catch. Companies only support museums, or Pride after careful consideration. They are working for their brand and turning our direction away from the unethical actions in their operations. We must look at what the sponsors give us and what values they attach to us through their support … And what are the values we might support in the partnership? (01:10:50)
• It’s not only about where the money comes from, but also what it is used for. … Who decides what it is used for and are members of our society included in the process?
• Art is not “free” from present norms, we must consider what is attached to its “freedoms” and whose art gets left out in the process. … In museums artistic freedom is connected to the responsibility of museums. By making decisions on who they hire and whose art they present, the museum takes responsibility over its own actions. (01:14:15)

• Thank you for the invitation and it’s great to be at Kiasma. As a reminder… Visual Arts has 1% of funding from all state funding and if we include museums it accounts to 4%. When we talked about responsibility issues with our board, our director commented: I wish there was money, so that we could debate it. 
• There is some overlap with what Liisa already told us. We have a director and in this role I can make decisions on an array of matter. Looking at responsibility matters retrospectively…  What has the journey been … We have been working for ecological and social responsibility rather sporadically. But it all started with money problems. (01:19:30)
• The Ministry of Education and Culture made us. They send letters out asking for someone to start this organization in 2012. Our capital is small and money comes from the ministry. We’ve been looking a lot at the Culture for All -documents when we have been benchmarking our policies. We have “responsibility days” twice a year, where we look at how we have accomplished our agenda. We are trying to keep our organization alive, so that the principles become everyday practices.
• We made our first responsibility guidelines 2013. These guidelines are for us to help us accomplish our mission sustainably. Kiasma_strike has been an educational experience. I went to investigate the FNG site for clues, there is not a lot about social responsibility on their site. There is some stuff about ecological values but it’s sparse. And there is nothing about social responsibility. So, we took this into consideration when making our own. On our webpages we will talk about money, good management (which is also about how foundations work), diversity and inclusivity is also included. We’ve tried to change how our staff is organized, so that it would be a better reflection of what our field of art is (01:23:06)
• We had a crisis in 2013 (with Bukowskis art dealer). Our board met after this and we made our first ethical guidelines. As Liisa mentioned, we investigated our actions assuming the perspective of an outsider, looking at what our partnerships make us look like for outsiders. This reflects back at us, we work in collaboration with different partners, so we cannot risk our reputation. (01:25:34)
• The support we receive cannot be against our values. Also the communities we manifest have to be considered. 2019 the small capital we have has been invested responsibly in green industries. Our capital is very small but I don’t care, I want to be able to say that our investments are smart.

Soon to be translated

• Pääsemme tänään keskustelemaan taiteen rahoituksen ajankohtaisista kysymyksistä
• Uskon, että yleisö tuo aktiivisena yleisönä omia näkökulmiaan mukaan keskusteluun päivän päätteeksi
• Kiasmalle on tärkeä järjestää tämä seminaari yhdessä taiteilijoiden kanssa
• Taiteilijat ovat tärkeitä kollegoita ja yhteistyökumppaneita
• Taiteilijat tekevät töitä museoissa ei vaan taiteen tekemisenä, vaan sisältöjen välittämisessä yleisöille
• Toivotaan, että myös taiteilijat jotka eivät ole mukana työnseisauksessa, voivat osallistua keskusteluun, ja puhua huolista taiteen kentän jakautumiseen
• On käyty keskustelua taiteen yksityisestä rahoituksesta, ja edistytty huomattavasti tähän pisteeseen, jossa nyt ollaan
• Toivotaan, että voidaan keskustella eettisistä säännöistä, ja miten ne vaikuttavat eri toimijoihin
• Miten saadaan aikaiseksi luottamus hyvään hallintotapaan, rahoituksen eettisyyteen, ja miten huomioidaan eri tahot ja yhteisöt, joiden parissa toimimaan
• Valmistaudumme eduskuntavaaleihin: Suomessa ja Pohjoismaissa taiteen rahoitus tulee pääosin julkisista varoista. Siten tämä poikkeaa aktivismista Yhdysvalloissa, joka on esitetty tässä kontekstissa. Taiteessa meillä ei ole liikaa puolestapuhujia.
• Tarvitsemme julkisen rahoituksen lisäksi muitakin rahoituksia ja malleja tulevaisuudessa
• Paine omarahoituksen nostamisessan nousee taide- ja kulttuurilaitoksissa
• Tätä työtä yksityisen rahoituksen saamiseksi on tehty onnistuneesti suomalaisen säätiökentän kanssa viime vuonna, esimerkiksi Kordelinin tilaukset kolmelta taiteilijalta, jotka ovat osa Kansallisgallerian kokoelmaa.
• Yhtälailla kahdeksasluokkalaisten taidevierailut yhteistyössä SKR:n kanssa sekä Wihurin taidekokoelmasta oleva kokoelma ja esitystaidekokonaisuus, joka nyt esillä Wihurin tuella
• Taiteen rahoitus harvoin nousee vaaliteemaksi: mutta toivomme, että tämä nyt näkyy myös heille positiiviseksi
• Taiteella on merkitystä mieleenpainuvien kohtaamisten ja merkittävien sisältöjen kautta
• Pitäisi olla itsestäänselvyys hyvinvointivaltiossa
• Nähtävä luova potentiaali taiteen nauttimisessa, mutta myös hahmottaa koko toimialan vaikutus Suomeen ja laajemmin koko maailmaa
• Kansallisgalleria päivitti eettisen ohjeistuksensa ennen työnseisauksen alkua
• Sitouduttu ICOMiin sekä ETCOMin suuntauviivauksiin
• Tätä tullaan nyt päivittämään Kansallisgalleriassa meneillään olevan prosessin myötä
• ICOMin ohjeet ovat aina suuntaa antavia, koska olosuhteet vaihtelevat eri puolilla maailmaa
• Esimerkiksi Pohjoismaissa jotkut toimialat, jotka suljetaan rahoittajista pois, vaihtelee maittain
• Kansallisgallerian kolme museota muutettiin 2014 julkisoikeudelliseksi säätiöiksi: joustavamman toimintakulttuurin sekä yksityisen rahoituksen vastaanottamiseksi. Käytännössä muutos mahdollisti omarahoitusosuuden kasvattamisen ja varainhankinnan suunnan kohti valtiosta sen sijaan yrityksiin ja yksityisiin rahoituksiin
• Kiitokset Kiasma-teatterille, Jonnalle ja Saaralle, sekä Terike Haapojalle ja Eero Yli-Vakkurille, joiden kanssa Kimmo Levän kanssa käyty keskusteluja
• Uskon hyvään keskusteluun tänään

• Hienoa, että tilaisuus saatu järjestettyä pikaisella aikataululla, yhdyn Leevin kiitoksiin
• Aihe akuutti monellakin tavalla, tässä slideja liittyen Kansallisgallerian rahoituspohjaan ja periaatteisiin suhteessa museokenttään
• Tällä on vaikutusta koko museokentällä käytävään keskusteluun yksityisestä rahoituksesta
• Koko museokentän ohjaaminen kuuluu Kansallisgallerian tehtävään
• Lakisääteinen tehtävä on taiteellisen sivistyksen edistäminen
• Ei olla enää valtiollinen virasto, mutta opetus- ja kulttuuriministeriö ohjaa toimintaa
• Hallinnoidaan kahta kokoelmaa, museokokoelmaa ja julkisen taiteen kokoelmaa
• Kokoelman kartuttamistavastuu on jaettu museoiden kesken; Kiasmalla on vastuu nykytaiteen osalta
• Valtion taideteostoimikunta, yhdessä erikseen nimetyn valtion taideteostoimikunnan kanssa vastaa kokoelman kartuttamisesta
• Kansallisgalleria on sitoutunut ohjeisiin, sekä omiin arvoihin (avoimesti, yhdessä, ja ammattimaisesti)
• Kansallisgallerian talous suhteessa koko museokenttään: 41,5% tulee valtiolta, 34,1% tuleekunnalta, loput omista tuloista ja muusta rahoituksesta. KGn kokonaisbudjetti vuodessa 42 miljoonaa euroa. 
• Valtion rahoitus on keskeinen täällä kuten muissakin Pohjoismaissa, noin puolet valtion ja puolet kunnan rahoituksesta koostuen
• Suurin yksityisen rahan lähde on pääsymaksutulot
• Kiasma_striken yhteydessä on kiinnitetty erityisesti huomiota yritysyhteistyöhön ja yksityisen rahoituksen kysymykset ja siihen liittyvät eettiset asiat: nämä ovat osa sponsoritukea, joka on Suomen museoissa noin prosentin luokkaa
• Se mikä Kiasma_striken keskustelu on ollut, on tämä vastikkeellinen varainhankinta yksityisiltä henkilöiltä ja firmoilta
• Ollaan organisoitu tämä Kansallisgallerian sijoitustoimikunnalle ja taloushallinnolle
• Museoalan eettinen ohjeisto ohjaa tätä, huomioidaan hyvä hallinto ja sijoitetaan sitä sijoituspääomaa mitä meillä on sellaisiin yrityksiin, jotka allekirjoittaa nämä periaatteet
• Kiasman tukisäätiö on ystäväsäätiö, joita vastaavia on muillakin Kansallisgallerian museoilla. Meille voi lahjoittaa rahaa myöskin nimettömästi.
• Ei ole mennyt parhaalla mahdollisella tavalla yksityisen rahoituksen kerääminen vuosina 2007-2021. Mennyt alaspäin koronavuosina. Tavoite, mikä yksityiselle rahalle on asetettu, siinä ei olla pysytty
• Yksityistä rahaa on liian vähän meidän toiminnassa
• Se on huono asia siksi, että julkisen talouden näkymä on heikko
• Jotta voidaan edistää sivistystä, tarvitaan enemmän yksityistä rahaa
• Koko julkinen sektori on liikaa vastuussa kulttuuritoimijoiden rahoittamisessa, yksityinen sektori ei ole sitoutunut tähän
• Vastikkeet yrityksille on monesti kannattamattomia
• Ei ole riittävästi osaamista sponsoreiden kanssa toimimiseen, verrattuna vaikka urheilupuoleen
• Kannattamattomuus ja se, ettei osaamiseen ole panostettu, kertoo että asia on uutta ja että on keskustelematta eettiset kysymykset, jota yksityisen rahan lisääntymiseen sisältyy. Sen vuoksi nyt käytävä keskustelu on todellakin ajankohtainen.
• Jos katsoo lukuja, jotka liittyy sponsorirahaan, niin tämä työnseisauksen herättämä puhe siitä ettei meidän rahoitus ole läpinäkyvää, se ei pidä paikkaansa, mutta keskustelu on silti toivottu, jotta asioita voidaan tehdä eettisesti paremmin
• Talouslukuihin nähden keskustelu on meidän näkökulmastamme ylimitoitettu
• Toivotan teille erittäin antoisaa keskustelua, harmi etten päässyt paikalle keskusteluun

Hienoa olla täällä tänään, ja hienoa että näin paljon ihmisiä on mukana tässä pitkään kaivatussa keskustelussa. Olen Terike Haapoja, olen kuvataiteilija ja tällä hetkellä New Yorkissa jossa toimin vierailevana professorina NYUssa ja The New Schoolissa.

Opetuksissani lähden siitä, että taiteilijan tärkein taito, se kuuluisa tekhne, on maailmassa läsnä olemisen taito. On pidettävä suhde ympäröivään todellisuuteen elävänä ja herkkänä, ja pystyttävä tunnistamaan miltä se kokemuksellisesti tuntuu. Uskon, että taide ei ole vain yksi kulttuurin alue, vaan että on paljon asioita joita emme olentoina pysty käsittelemään tai ajattelemaan kokonaisvaltaisesti ilman taidetta. Siksi on turha käyttää kovin paljon energiaa siihen pitäisikö taidetta tukea, tai olla olemassa: taidetta on, sitä pulppuaa, se on oleellinen tapa ihmiselle (ja luultavasti monille muillekin olennoille) olla maailmassa. 

Taiteen esittämisen ja kokemisen paikat ovat siis keskeisiä poliittisesti, kulttuurillisesti ja sanoisin vielä että eksistentiaalisesti. Mutta siinä missä ajattelu taiteen kautta pulppuaa hetkessä, rakenteet ovat väistämättä aina vähän jäljessä aikaansa. Tämä pätee lakeihin, kaupunkisuunnitteluun, sementoituneisiin toimintatapohin. Taiteen ja rakenteiden välistä kitkaa ja kiistaa ei tulisikaan nähdä negatiivisena, kritiikkinä, vaan välttämättömänä prosessina kehittää materiaalista maailmaa jonka puitteissa kaikki toiminta - myös taide ja ajattelu - tapahtuu. 

Museot ovat juuri tällaisia produktiivisen kiistan paikkoja. Toisaalta niiden ohjelmistossa esitetään uutta ja tulevaa kohti kurottavaa ajattelua. Toisaalta, rakenteensa puolesta, ne tapaavat edustaa vallassa olevaa luokkaa ja sukupolvea, ja niiden toimintamallit usein perustuvat äskeisen menneisyyden ideaaleille. Näiden rakenteiden jatkuva yhdessä pohtiminen ja uudistaminen on tärkeä osa koko taidekentän toimintaa. 

Viime vuosina taidelaitokset ovatkin alkaneet ottaaa esimerkiksi ekologisen kestävyyden osaksi toimintaperiaatteitaan, mistä on esimerkkinä suomenkin taideorganisaatioihin synnytetyt ekologisen kestävyyden koordinoimiseen keskittyvät työnkuvat. Turvallisen tilan periaatteilla pyritään mahdollistamaan että tilat ovat vapaita syrjinnästä, ja saavutettavuudella että taiteen tiloissa voivat toimia kaikenlaiset kehot ja erilaiset yhteiskunnalliset ryhmät. Pienet organisaatiot ja yksittäiset toimijat ovat yleensä edelläkävijöitä näissä prosesseissa: suomessa esimerkiksi UrbanApa tai Ruskeat tytöt ovat tehneet uraauurtavaa tasavertaisuustyötä jota suuret instituutiot vasta alkavat omaksumaan. Esimerkiksi juuri hyväksytyn ICOMin eli Kansainvälisen museoneuvoston uuden määritelmän mukaan museon tehtävä on huomioida entisten siirtokuntamaiden, vähemmistöryhmien ja ekologisen kestävyyden velvoitteita. 

Samaan aikaan kuitenkin taloudellinen epätasa-arvo kasvaa huimaa vauhtia kaikkialla maailmassa, myös suomessa. Julkinen eli kollektiivisesti rahoitettu ja poliittisesti koordinoitu sektori on yhä riippuvaisempaa yksityisten rahoittajien tuesta. Valta keskittyy yhä harvemmille ja yhä harvemmilla on pääsy tuohon tärkeään materiaalisen maailman muokkaustyöhön. Muutos voi vaatia pitkäjänteistä ja perinteisiä toimintatapoja rajustikin haastavia strategioita. 

Mielenosoitus on näistä strategioista tutuin: Elokapina, Pride ja muut ihmisoikeuksia ajavat mielenosoitukset pyrkivät näyttämään vallalle julkisesti että toisin ajattelijoita on paljon ja he eivät pelkää tulla esiin. Lakkoa taas voi ajatella työläisten yhteiskuntavelvollisuudeksi taistelussa paremman hallinnon ja työehtojen ajamiseksi, ja siksi oikeus lakkoon onkin laissa määritetty. Myös boikotit ovat onnistuneet puuttumaan yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja muuttaamaan maailmaa, mistä tunnetuin esimerkki on apartheid-Etelä-Afrikan boikottikampanja. Yhteistä näille liikkeille on pyrkimys tuottaa kollektiivista voimaa jonka avulla päästä neuvottelupöytään ja saada muutos aikaan. 

Taiteen kentällä tehtävä aktivismi tulisi nähdä rinnan muiden vallan rakenteita haastavien väkivallattomien liikkeiden kanssa. Taiteen toimijat ovat alkaneet yhä äänekkäämmin vaatia, että taiteen rahoitusrakenteet kestävät eettistä tarkastelua, ja sananvaltaa siinä minkälaisiin asiayhteyksiin heidän työnsä kytkeytyy. Viime vuosina suuria kansainvälisiä taidelaitoksia on menestyksekkäästi haastettu katkaisemaan yritysyhteistyö eettisesti kyseenalaisten toimijoiden kanssa. Esimerkiksi kumppanuuksia ihmisoikeuksien polkemisesta, ympäristötuhoista tai sodista hyötyvien yritysten kanssa on lopetettu. Metropolitan Museum, Tate ja monet muut taidelaitokset katkaisivat yhteistyönsä opioidikriisistä vastuullisena pidetyn Sacklerin suvun kanssa taiteilijoiden ja aktivistien kampanjoinnin tuloksena. British Petrol vetäytyi Taten tukijoista vuosia jatkuneiden interventioiden ja mielenosoitusten jälkeen. New Yorkin Whitney-museon hallituksessa toiminut Warren Kanders, jonka omistama yritys tuottaa mm. Palestiinassa ja Meksikon rajalla siviilejä vastaan käytettyjä kyynelkaasuvalmisteita astui alas näkyvän kampanjan tuloksena. Lontoossa alkanut Boycott Zabludowicz -kampanja pyrkii siihen, että Israelin valtion palestiinalaisiin kohdistuvasta sortopolitiikasta rikastunutta tahoa ei nähtäisi soveliaana taiteen tukijana. 

Kiasman antirasistinen ja väkivallaton työnseisaus on lakko. Taidetyöläisinä meillä on merkittäviä suhteita Kiasmaan, ja meillä taiteilijoina keskeinen rooli museon toiminnalle (myös elävinä). Vallaton valtamme syntyy siitä, että museo on olemassa taiteen tuottamaa ajattelua varten. Työnseisauksellamme ei ole lain suojaamaa lakko-oikeutta, mutta työnseisauksen aikaansaama järistys kertoo siitä kuinka suuret voimat taiteella, ja taidelaitosten kanavoimalla pehmeällä vallalla on takanaan. 

***

Suomessa museokenttä on uuden tilanteen edessä, kun ennen pitkälti valtiorahoitteisten instituutioiden paine omaan varainhankintaan kasvaa. Keskustelu siitä, millä ehdoilla tämä yhteistyö tapahtuu on ajankohtaista nyt, kun vielä ollaan tilanteessa jossa arvovalintoja on mahdollista tehdä. Yhteiskunnissa joissa taiteen rahoitus on täysin yksityisen tuen varassa näiden kysymysten vieminen rakenteelliselle tasolle on miltei mahdotonta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa museoilla on tyypillisesti progressiivinen ohjelmisto, mutta niiden rahoittajat tukevat konservatiivista tai -oikeistopolitiikkaa. Näissä olosuhteissa ristiriita materiaalisen todellisuuden ja taiteessa tapahtuvan yhteiskunnallisen ajattelun välillä ei kapene vaan kasvaa. 

Suomi peräänkuuluttaa olevansa matalan hierarkian ja toimivan demokratian maa. Julkisten taidelaitosten arvovalta perustuu pitkälti siihen, että ne edustavat myös näitä arvoja. Taiteen tukeminen ei ole koskaan vain rahan pyyteetöntä antamista vaan myös vaihtokauppa, jossa tukija saa osansa tästä arvovallasta. Museot myös toimivat yksityisten kokoelmien arvon nousun välineinä. Työnseisaus ei missään määrin peräänkuuluta kaiken yksityisen tuen kieltämistä. Päin vastoin: näemme nyt käsillä olevan tilanteen tilaisuutena nostaa rima korkealle ja sitouttaa tärkeät taidelaitoksemme tekemään yhteistyötä vain sellaisten tahojen kanssa, jotka ovat aidosti linjassa museon edustamien arvojen kanssa. Selvää on, että suurelle joukolle taidetyöläisiä nyt käsillä oleva keskustelu on ollut niin tärkeä, että he ovat olleet valmiit riskeeraamaan ammatilliset mahdollisuutensa ja toimeentulonsa sen takia. 

Työnseisaus ei pyri yhdysvaltalaisten kampanjoiden tapaan pelkästään julkisen paineen kautta aikaansaatuun muutokseen. Eettisiin sääntöihin pureutumisen tavoitteena on luoda pohjoismaiseen arvoyhteisöön sopiva malli, johon kuuluu läpinäkyvä prosessi ja välttämättömässä määrin yleispätevät rajaukset sille, millä ehdoilla varainhankinta jatkossa tapahtuu. Tavoitteenamme on, että Kansallisgalleria voi toimia Pohjoismaisen museokentän suunnannäyttäjänä ja osallistua aktiivisesti ihmisoikeuksia edistävään vaikutustyöhön.

Uskomme, että keskustelusta seuraa parempi ymmärrys käsillä olevan institutionaalisen ja kulttuurisen murroksen haasteista, sekä siitä minkälaisia arvoja me jaamme. Muistamme, että neutraali positio on vallan tuottama harha: aina tehdään valintoja. Valinnat ovat se aines, joista historia muodostuu. 

Olemme iloisia siitä että Kansallisgalleria ja Kiasma ovat ottaneet keskustelun vakavasti ja uskomme että pääsemme neuvottelutuloksen joka johtaa työnseisauksen lopettamiseen ja yhteistyön jatkumiseen entistä kestävämpänä. 

Käännös tulossa

• Todella inspiroitunut Terike Haapojan puheesta, lukuisia onelinereita mitkä tulevat jäämään mieleen
• Olen myös Euroopan historian dosentti, ja olen väitellyt 1800 luvun Rooman matkojen vaikutuksesta taiteilijoiden toimintaan. Voitte veikata, että 1800-luvulla oli aika hiljaista julkisen rahoituksen suhteen
• Minun otsikko ei ole omani, se on minulle annettu, mutta koitan pitää teidät hereillä
• Edistän Suomen ainoata säätiöiden yhteistä elintä, jossa on 220 apurahaa myöntäviä säätiöitä. Kiasman tukisäätiö ei ole yksi heistä, eikä Kansallisgallerian säätiö. Näin neutraaliuden kannalta.
• Kaiken tän taustoituksen pointti on tuoda esiin se, että mistä me puhutaan kun puhutaan säätiöistä ja niiden merkityksestä
• Säätiöillä on aina perustajan määräävä hyödyllinen tarkoitus
• Säätiöiden kaunein osa on, että joku on halunnut, että tässä maailmassa on jotain ikuista
• Vanhimmat säätiöt periytyy Egyptistä 3000 vuotta vanhoja
• Säätiöt on jotain perustavanlaatuisen inhimillistä, niin kuin taide
• Säätiöissä määritetään niiden toiminnan raamit
• Niissä on itsenäinen hallitus ja muu hallinto, ja sitä toimintaa aina valvoo ammattimainen tilintarkastaja. Suomessa myös Patentti- ja rekisterihallitus valvoo. Suomessa säätiöiden täytyy myös olla yleishyödyllisiä; eivät voi hyödyntää jotain yksittäistä tahoa
• Säätiöt toimivat niin, että joillain on tukku rahaa, ja joillain hyvä idea. Kun se yhdistetään vastuulliseen prosessiin, saadaan hyviä asioita maailmaan
• Tämän monimutkaisemmasta asiasta ei ole kysymys
• Mitä väliä säätiöillä sitten on? Säätiöt ovat tyypillisesti kansalaisten lahjoituksilla tai testamenteilla perustamia, yksityisiltä ihmisiltä kaikkien hyödyksi. Suomessa on 2700 rekisteröityä säätiöitä
• On liikkeellä paljon vääriä käsityksiä säätiöiden toiminnasta
• Yhä tärkeämpi osuus tieteen, tiateen ja kansalaistoiminnan rahoituksesta tulee säätiöiltä: yhteensä yli 580 miljoonaa euroa vuonna 2021, josta taiteeseen noin 80 miljoonaa.
• Monipuolisella kulttuurirahoituksellaan säätiöt haluavat tukea luovia tekijöitä ja koko taidekenttää sekä edistää kansalaisten hyvinvointia, jota osallisuus taiteesta ja kulttuurista puolestaan edistää.
• Suomessa edistyksellinen säätiölaki 487/2015 kohta neljä: johdon tehtävät, että säätiön toiminnan ja huolellisen hallinnon tavoite on säätiön tarkoituksen toteuttaminen.
• Huolellinen toiminta on tässä ytimessä: Tarkoitussidonnaisuus, lain ja sääntöjen noudattaminen, aktiivisuus, tehokkuus, riskienhallinta, itsearviointi, toimintaperiaatteet- ja ohjeet, suunnittelu, dokumentointi, seuranta.
• Huolellinen toiminta on velvollisuus, myös lojaalisuuteen. Se tarkoittaa, että jokainen säätiön hallituksessa toimiva on sitoutunut perehtymään itse aktiivisesti ja huolellisesti säätiön toimintaan, lakeihin ja muuhun, mikä siihen vaikuttaa
• Kun ihminen, jolla tyypillisesti on monta eri hattua päässään, niin säätiön hallituksen kokouksessa hänellä on päässään vain säätiön hattu. Ei muita henkilökohtaisia lippiksiä, muiden organisaatioiden hattuja. Siellä työskennellään vain sen säätiön eduksi.
• Tämä lainsäädäntö asettaa siis säätiöiden toiminnalle reunaehdot.
• Meidän yhdistyksessä ajatellaan, että yhteiskunnalliseen vastuullisuuteen liittyy tämän ylittävä toiminta. Hikarit kunniaan.
• Hyvä säätiötapa -ohjeistus, johon kaikki 220 jäsentä sitoutuneet. Eri aloilla on omat ohjeistuksensa. Taidekentällä ei ollut omia eettisiä ohjeita, mutta nyt ne on viimein tulossa; Forum Artis -ohjeistusta on viety eteenpäin, pian tulossa julki?
• Täytyy muistuttaa, että yhtä one size fits all -meininkiä ei voi keksiä, ei taidealalla tai muualla - siksi säätiön hallituksella on tässä iso vastuu. Jos eettisiä ohjeita olisi yksinkertaista tehdä, niin olisi niitä taidealallakin ollut aiemmin.
• On tärkeää miettiä omaa toimintaa arvioidessa, että miltä tämä näyttää jonkun toisen silmissä? Miltä näyttää -periaate on todella hieno. Kyse on siitä, että laki säätelee vain tiettyyn pisteeeseen asti, mutta jos säätiön hallituksessa tuntuu siltä, että jonkun mielestä tää saattaa näyttää epämääräiseltä, niin se täytyy tehdä paremmin: jos näyttää tai tuntuu huonolta, se todennäköisesti onkin sitä.
• Säätiön vaikuttava toiminta: mitä sen pitäisi olla? Puhutaan paljon vaikuttavuudesta, mutta olen sitä mieltä että se on kaiken tekemisen ytimessä. Parhaat säätiöt toimii niin läpinäkyvästi, että voivat palautteen kautta toimia paremmin. Siinä syntyy luottamusta, jolloin voidaan vaikuttaa yhteiskuntaan, ja tästä syntyy se vaikuttavuus.
• Tästä seuraa se, että jos kaikkea edellä mainittua ei tehdä, eli oikeita valintoja säätiön hallituksessa, niin syntyy legitimaatio-ongelma: säätiön olemassaolon oikeutus kyseenalaistuu.
• Kannattaako sitten olla olemassa? Ensin sitouduttiin yleishyödylliseen tarkoitukseen ikuisesti, mutta sitten mokataan - niin kannattaako sitten olla? Mitä epämääräisempi säätiö, sitä vähemmän se vaikuttaa ja on siis vaikuttava.
• Säätiö on itsenäinen ja se on joustava, sillä on mahdollisuus tukea uutta ajattelua. Jo 3000 vuotta. Kannattaa siis tehdä asiat hyvin.
• Tulevaisuuden muovaavat yhteisöt ja aatteet: säätiöt ovat näitä molempia.

• On todella hyvä jatkaa tästä Liisan puheenvuorosta, kun mennään yleisestä yksityiseen.
• Puhun Koneen säätiöstä, joka on myös taiteen rahoittaja. Noin 3/4 rahoituksesta menee tieteelle, 1/4 taiteen tekijöille.
• Puhun aluksi rahan alkuperästä ja sen vastuullisuudesta, ja sitten puhun siitä miten rahaa käytetään vastuullisesti
• Raha on peräisin globaalista talousjärjestelmästä eli yritysten jakamista osingoista ja rahastoista.
• Koneen säätiö on esimerkki, että rahoitus tulee Kone Oyj:n maksamista osingoista. Myös Cargotec mukana, ja muita yrityksiä, mutta pienemmillä osioilla
• Säätiön käsitys on se, että KONE ja Cargotec on vastuullisia yrityksiä
• Säätiöillä on mahdollisuus vaikuttaa yrityksiin omistajina, kuten omistajilla yleensäkin on
• Koneen säätiö voi ehdottaa yhtä jäsentä KONE Oyj:n hallitusta
• Säätiön muita omistuksia hoitavat varainhoitajat ovat allekirjoittaneet YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteet eli PRI-periaatteet
• Kolme aspektia: ympäristövastuu, sosiaalinen vastuu ja hyvän hallinnon ulottuvuus
• Huolia: yritykset toimii maailmassa, ne toimii monissa maissa. Ne toimii Turkissa, ja puhutaan Kurdistanista, Israelissa ja puhutaan Venäjällä, Iranissa, Venäjällä… KONE Oyj on vetäytynyt Venäjältä pois. Mutta kaikkein suurin huoli on Kiina ja Taiwan, mitä tapahtuu jos vaikka Kiina hyökkää Taiwaniin? Sitten aletaan miettiä, että missä voidaan toimia, millainen maailma on sen jälkeen?
• Aina herää kysymys, että missä säätiöiden omistamien yritysten on mahdollista toimia?
• Millaisissa tilanteissa voi vaikuttaa näihin yrityksiin?
• Rahoittajan vastuullisuus: oma toiminta. Ohjekirjoja on Säätiön vastuullinen sijoittaminen sekä Säätiön hyvä hallinto.
• Yhteiskuntavastuu, ympäristövastuu - pyritään vähentämään negatiivisia vaikutuksia
• Rahoituksen saajan vastuullisuus, tässä tullaan myös vapauteen. Taiteen ja tieteen vapaus on Koneen säätiöille tärkeää, ja niin se on monille muillekin taidetta rahoittaville säätiöille.
• Miten vastuullisuus tulee mukaan kuvaan? Sitä voi jaotella monella tasolla. Esimerkiksi toimitaan vastuullisesti taidehankkeessa tai taitelijayhteisössä, käyttäydytään kollegoita kohtaan asiallisesti, tai sitten taide-eettiset kysymykset, miten työstä korvataan, miten jaetaan meriittiä, sekä vastuullinen käyttäytyminen niitä kohtaan, joita taide käsittelee - ihminen, ympäristö, muut lajit.
• Luovien alojen kestävyysmurros -hanke
• Myös rahoittajaa kohtaan on vastuu: raha käytetään sovittuun tarkoitukseen
• Koneen säätiöissä ollaan sitä mieltä, että taiteen kenttä määrittää vastuullisuuden periaatteet itse
• Forum Artis, Taiteen eettisten prosessien ohje: tämä se, joka julkaistaan tänä vuonna
• Vastuullisen johtajan roolia on määritelty: huolehtii siitä, että on toimittava asiallisesti ja oikeudenmukaisesti hankkeessa

• Haluan kiittää Kiasmaa ja Kiasma_strikea, että ollaan puhumassa täällä näistä asioista tänään
• Kulttuuria kaikille on OKM:n rahoittama toimija eli yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta taide- ja kulttuurialalla.
• Toimintamme juuret on valtion Taidemuseolla eli ennen kuin Valtion taidemuseosta tuli Kansallisgalleria
• Takaisin päivän aiheeseen. Haluan erityisesti kiittää Kiasma_strikea, että tämä avaus on tehty. Ei ainoastaan taide ja museokentän puolesta, vaan tämä koskee koko taidekenttää. Kyse ei ole vain työnseisaukseta tai muista maailmalla museoihin kohdistuvista protesteista, vaan epäeettisistä ja syrjivistä toimitatavoista, joita valitettavasti edelleen näkee suomalaisella taidekentällä. Metoo ja BLM tuoneet näitä esille viime vuonna, muiden muassa.
• Taiteen vapaus ja vastuu, yhdenvertaisuus, vuorovaikutus ja työskentely
• Yhteiskunnan varoilla toimivat sitoutuvat YK:n Agenda 2030 arvoihin, sekä muihin vastaaviin moninaisuutta edistäviin arvoihin
• Tämä kuitenkin on vain sanoja, ja monestikaan ei löydy toimenpidesuunnitelmaa tai budjettia näiden asioiden toteuttamiseen.
• Tarvitaan konkreettisia toimia ja budjettia näiden asioiden aikaansaamiseen
• ICOMin vuonna 2022 hyväksytyn museon määritelmän mukaan museot ovat saavutettavia yleisöile, ja että ne edistävät kestävää kehitystä
• MItä tämä tarkoittaa käytännössä?
• Museotoiminnassa eettinen vastuullisuus tulisi olla läpileikkaava periaate koko toiminnassa. Tämän seminaarin kysymys on rahoituksen eettisyydestä. Ulkopuolinen rahoitus ei koskaan ole vastikkeetonta, tai vilpitöntä
• Yritykset tukevat yhdenvertaisuutta esimerkiksi brändäyksen takia, joka parantaa niiden myyntiä.
• Kun tehdään sponsoriyhteistyötä, on mietittävä millaisia arvoja saadaan itse sen yhteistyön kautta, ja mitä saatetaan tukea sen yhteistyön kautta.
• Näitä pointteja Giovanna ja Terike peräänkuuluttivat.
• Museotoiminnassa eettinen vastuullisuus on rahan taustan lisäksi myös miten rahaa käytetään. Miten taidelainoja, palkkausta, erityisesti taiteilijoiden palkkausta, tehdään eettisesti.
• Kysymys liittyy laajemmin päätöksentekoon ja siihen, miten päätöksentekoprosessi vaikuttaa näihin arvoihin? Miten yhteiskunnan moninaisuus näkyy päätöksenteossa? Miten varmistetaan, että rekrytoinnissa varmistetaan moninaisuus? Onko yhdenvertaisuus mukana kaikissa päätöksen prosesseissa?
• Haluan kiittää Kallea Koneen säätiön ohjeistuksen näyttämisestä
• Taiteellinen vapaus on usein puhuttu, mutta kenen vapaudesta puhutaan ja kenen kustannuksella? Taide ei ole vapaata yhteiskunnan normeista ja rakenteista. Minkälaisista normitetuista taidekäsityksistä tämä niinsanottu vapaus kytkeytyy, ja kenen vapaus siitä jää ulkopuolelle?
• Museotoiminnassa taiteen vapaus on kytketty museoiden vastuullisuuteen
• Museot voivat ja niiden tulee kantaa vastuuta museokentän eettisistä periaatteista.

• Kimmon puheeseen liittyen, niin kuvataiteella on Suomessa todella vähän rahaa
• Kumpa tarjottaisiinkin rahaa, jotta voitaisiin miettiä onko se sellaista rahaa mitä voidaan ottaa vastaan
• Framessa ryhdistäydyttiin viime kesän jälkeen kokonaisuuden tarkastelu rahoituksessa
• Kiitos Liisa puheesta, kun meille tulee uusia hallituksen jäseniä, niin pidetään säätiö sulkeiset joissa käsitellään näitä asioita, että kuka vastaa säätiössä mistäkin ja miten linjaukset tehdään
• Framen tarkoituksena on suomalaisen visuaalisen kulttuurin edistämine
• Meitä ohjaa säätiölaki, ollaan itsenäinen toimija, säätiö johtaa tätä toimintaa; säätiössämme on toimitusjohtaja, joka on uusi keksintö säätiöissä
• Säätiön säännöt, sekä läjä ohjesääntöjä ohjaavat meitä, jälkimmäiset ovat oman hallituksen rakentamia
• Rahoitus tulee pääsääntöisesti OKM:ltä
• Vastuullisuudesta sen verran, että ollaan benchmarkattu paljon vastuullisuus juttuja Kulttuuria kaikille. Ritan pointti on tärkeä, että miten pienessä organisaatiossa pidetään huoli että periaatepäätökset oikeasti jalkautetaan toimintaan. Kaksi kertaa vuodessa meillä on vastuullisuuspäivä, jossa katsotaan miten on toimittu, mitä tehdään, ja samalla sitoutetaan uudet ihmiset tähän toimintaan, että eivät ole vain periaatteita vaan mukana jokapäiväisessä toiminnassa.
• Frame on uusimassa nettisivujaan, koska tämä Kiasman työnseisaus oli meille hyvä opetus, koska kun kävin katsomassa Kiasman vastuullisuusasiat nettisivuilta. Sieltä löytyi tosi vähän, ainoastaan ympäristöasioista. Benchmarkkasin suurempia organisaatioita myös, ja sen kautta päädyttiin listaukseen: hyvä hallinto, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo; ympäristöstä, yhteistyöstä, varainhankinnasta ja sijoittamisesta, esteellisyydestä ja lähipiiristä...
• Yhteistyö, varainhankinta ja sijoitukset: tätä on alettu tekemään jo 2013, jolloin Venetsian Biennaalissa oli yhteistyökumppanikriisi, jolloin hallitus alkoi pohtia eettisiä sääntöjä liittyen rahan vastaanottamiseen. Silloin päädyttiin linjaukseen, joka nojaa siihen mistä Liisa puhui: miltä näyttää? Säilyykö meidän maine? Joka kerran kun kriisi tulossa tai mietitään isoja ratkaisuja, niin aina mietitään miltä tämä näyttää ulkopuolelta. Kuka meiltä voi hakea apurahaa - hallituksen jäsenet ei voi saada apurahaa, mites lähipiiri? Vaikka olisikin oikein, jokin asia, niin mietitään näyttääkö se oikealta, onko se eettistä?
• Ei tehdä mitään yksin, kaikki tehdään kumppanuuksissa. Pidettävä huoli, ettei kumppanuudet vaaranna meidän vastuullisuuden periaatteita. Tässä puhutaan arvoista. Tukijoiden arvot ei voi olla ristiriidassa meidän arvojen kanssa.
• Hallitus määrittää arvot.
• Myös sidosryhmillä on oikeus tietää ketä meidän kumppanit ja rahoittajat on
• Kimmo sanoi, että ottavat vastaan nimettömiä lahjoituksia; oletan, että Kansallisgalleria kuitenkin tietää, mistä raha tulee

Moderaattorina Anna Laine.

Leevi Haapala, museonjohtaja, Nykytaiteen museo Kiasma   

Max Mickelsson, hallituksen varapuheenjohtaja, Kiasma Tukisäätiö   

Anna Talasniemi, väitöskirjatutkija, Jyväskylän yliopisto  

Annukka Vähäsöyrinki, toiminnanjohtaja, Suomen Taiteilijaseura  

Eero Yli-Vakkuri, performanssitaiteilija, Kiasma_strike   

Jokainen kertoo: minkä näkökulman haluaa tuoda ja kenen äänenä toimii.

• Leevi: Kiasman museojohtajana edustan myös Kansallisgalleriaa tässä keskustelussa
• Anna: Tutkimukseni aihe liittyy kulttuuriperintöön ja tulevaisuuteen, mutta asiantuntemukseni tulee ettisestä työpaikasta. Olin pitkän Koneen säätiössä töissä, taiteen rahoituksen ja etiikan kysymykset on tuttuja sieltä. Opiskellut olen myös museologiaa, kansalaisena olen museoiden rakastaja. Kun ajattelen mun ääntä, niin entisenä pitkään instituutiossa työskennelleenä on sellainen välimuoto, että katson sekä instituution että tavan kansalaisen silmin, mutta myös läheinen suhde taiteilijoihin. Suuri arvostus Kiasma_strikelle ja Kiasmalle
• Max: Oma roolini Tukisäätiön lisäksi on, että olen kolmessa muussa säätiössä myös mukana. Katson tätä nyt yksityisen rahoituksen kautta. Taloudellinen konteksti, jossa tätä keskustelua käydään; mikä on taiteen ja museoiden autonomia suhteessa rahoitukseen ja tärkeisiin periaatteisiin’
• Eero: työnseisauksen puolesta, olen taitelijana mukana ja ylläpidän osallistumislistaa. Mukana kaikissa työnseisauksen maanantaiviestieissä ja keskiviikkopalavereissa. Ääni jota edustan tässä niin paljon kun se olosuhteissa voi olla, niin edustan omaa ääntäni.
• Annukka: Zoomaan yleiseen taidepolitiikkaan sekä julkisen rahoituksen näkökulmaan.

Millaista maailmaa haluatte, että instituutiot kuten taidemuseot rakentaa?

• Leevi: Meillä on ihan alusta asti oltu Kiasman DNA:ssa moniarvoisuus ja moniäänisyys. Sen jälkeen on liittyneet monet suvaitsevaisuuteen, inklusiivisuuteen ja viime aikoina myös kestävään kehitykseen liittyvät kysymykset. Taiteen kautta kuuluville äänille tilaa.
• Anna: Millaista maailmaa insttuutiot rakentaa, hyvä kysymys, sitä todellakin rakennetaan, se ei synny itsestään. ICOMin uusi museomääritelmä sisältää paljon tärkeitä asioita, joihin uskon itse myös, puhutaan saavutettavuudesta, inklusiivisuudesta, moninaisuudesta, eettisyydestä, yhteisöjen osallisuudesta… Lisäksi viitattiin myös ICOMin määritelmästä käytyyn keskusteluun ja muutama vuosi sitten mennyt ehdotelma, hieno sellainen, ei mennyt läpi. Siinä puhuttiin museoista demokratian edistäjinä sekä moniäänisyys, mikä Leevi mainitsi, että museot on paikkoja joissa käydä kriittistä keskustelua menneestä ja tulevasta. Se, että rakennetaan yhdenvertaista, moniäänistä ja oikeudenmukaista maailmaa monilla tavoilla. Ajattelen museoita muutoksen paikkoina, eettisen ja yhteiskunnallisen keskustelun ja muutoksen, tulevaisuuden tekemisen paikkoina. Maailman rakentaminen siinä ytimessä.
• Max: Moniääninen, moniarvoinen, autonominen ja vuorovaikutteisuus: se hengittää yhteisöä, jota se varsinaisesti palvelee. Vertailukuvat, analogiat on huonoja, varsinkiin liike-elämään tehtynä. Taide ja kulttuuri on yhteiskunnan tuotekehitystä ja tutkimusta omalla tavallaan. Sellainen firma, jossa tuotekehitys vedetään alas, se pyörii hetken ja sitten ei enää. Yhteiskunnassa sama: kun taiteessa ja kulttuurissa ei satsata, veronmaksojen rahoista, silloin loppuu yhteiskunnallinen kehitys ja liike.
• Eero: museot on muutoksen paikkoja, mutta niillä on kuitenkin jalat maassa tukevasti meidän demokratian päällä. Sieltä voi ottaa näköalapaikan sinne, minne voidaan yhteiskunnassa edetä. Toivon, että tämä voidaan ottaa suuntana eteenpäin.
• Annukka: Museoille haaste toimia yhteiskunnallisen keskustelun osalta. Kuitenkin päätehtävä taiteen säilyttäminen, kokoaminen ja siitä kommunoiminen. Taidemuseot voisi olla huolenpidon paikkoja myös taiteilijoille: suhteessa sopimuksiin, korvauskäytäntöihin. Mitä Kiasma_strike on aloittanut, ja Kiasma vastannut, se on osaltaan huolenpitoa.

Käytiin Tallinnassa katsomassa TeamLabin videoinstallaatiota, mutta tyttäreni kiinnitti huomiota Lenin patsaan poistamiseen. Silloin ajattelin, että museot on myös historian kertaamisen paikkoja. Nähdään asioita, jotka on menneisyydessä mutta koskettaa edelleen monia ihmisiä. Museot on produktiivisten kiistojen paikkoja, kuten Terike sanoi. Sen lisäksi taidelaitokset on yhteisten kertomusten esittämisen ja haastamisen paikkoja, ja siksi myös arvokeskustelujen paikkoja. Millaisia kertomuksia Kansallisgalleria kertoo?

• Eero: kansallisgalleria on muutoksen ikeessä. Kysymys suomalaisten tarinoista, on muuttunut mitä suomalaisuus on. On erilaisia suomalaisuuksia. Eilen Hesarissa puhuttiin repatraatiotyöstä, että pyritään korjaamaan museoiden menneisyyden kolonialismia. On päästy näkökulmaan, että on näitä yhteisöjä, joista kansakunta koostuu: ehkä kansalliset rajat ei ole määrittävä tekijä, vaan verkostot ja keskustelut joita ne mahdollistaa.
• Anna: On tärkeää, että historioita säilytetään, ja erilaisia historioita. Kaikki historiat ei ole säilyneet. Miten turvataan erilaisia historioita tuleville sukupolville, yhtäläistä pääsyä niille? Liittyen siihen, jatkaen Eeron jutusta, on tärkeä haastaa näitä kertomuksia, jotka on osittain säilyneet monoliittisina, käsitykset sekä historiasta että tulevaisuudesta. Käsitykseni mukaan museot Suomessa tätä tekee, kiinnitetaan enemmän huomiota moniaisuun näkökulmiin. Kiinnitetään myös huomiota omaan valtaan ja vallankäyttöön, ja valintojahan museoissa paljon tehdään. Ateneumin sivuilla luki kokoelmanäyttelystä, että mietittiin valintojen tekemistä ja miten niitä eri aikoina tehty. Tämä on tärkeää, että museot tuovat tämän esiin, koska suurille yleisöille ne muuten näyttäytyvät helposti objektiivisna ja neutraaleina, jota ne eivät ole. Isot muutokset, kuten syrjinnän vastustamisen vaatimus, se muuttaa asioita: Suomesta mihinkään ei päästä, mutta meidän on silti laajennettava eurosentristä katsetta ja siinä museot voivat olla tärkeässä roolissa kertomusten tekijöin.
• Max: Aina on ollut tarve tarkastella kansallista narratiivia, mutta sillä on myös vastavoima, joka näkyy huolettavasti Ruotsissa ja Tansakassa: kansallisen kulttuurikaanonin määritteleminen. Syntyy vähemmän hedelmällinen keskustelupohja, koska tulee toisesta suunnasta tämä ei niin miellyttävä asia. Se miten asiat normitetaan, niin mitä tiukemmin koitetaan normittaa, niin sen kapeammaksi menee tulkinta-ala. Sen vähemmän taiteella on vapautta, tämä on tärkeää ajassamme.
• Leevi: Mietin tosi paljon narratiiveja, joita kerrotaan. Kiasma perustettiin aikana, jolloin suuri narraatio oli kuopattu. Kiasma lähtee moniäänisyyden eetoksessa, 90-luvun globaalissa maailmassa jossa uskottiin ihmisten ja maailman liikkuvuuteen, eri narratiivien näkemiseen. Kansallisgallerian tehtävä on olla kaikkien taidemuseo, ihmisten, ajatusten ja taiteen kohtaamispaikka. Meillä on yhteiskunnan erilaiset ääripäät, suuri joukko ihmisiä, monia kohtaamisen tapoja ja paikkoja. Näin ollen edustetaan laajaa porukkaa, ja kaikki nämä tuovat kantoja museoon.2019 oli meidän huippuvuosi ennen koronaa, yhteisenä teema silloin oli hvyä elämä. Silloin pohdittiin ihmisten ja rinnakkaisten lajien elämää, ilmastonmuutosta, usea näyttelykokonaisuus. Syksyllä päättyi iso ARS näyttely, siellä nostettiin eläviä kohtaamisia, ja nostettiin sitä miten jakautunut keskustelukulttuuri yhteiskunnassamme on ja kuinka luoda parempaa keskustelukulttuuria. Siksi näen tämän keskutelun yhtenä jatkona sille: mikä on se julkisen keskustelun paikka mitä museo edustaa? Mikä on sivistynyt tapa olla eri mieltä? MIten säilyttää puheyhteys eri toimijoiden kanssa? ARSin muota tuotiin paljon ajatuksia ympäristökysymyksiä, identiteeteistä, alkuperäiskansoista: ja erityisesti kertomusperinteistä ja uskomusjärjestelmistä. Ateneum erityisesti haluaa klassisen taiteen järjestönä haastaa luonnon määrittämisen kysymyksiä, ja sitä mitä kansa on tarkoittanut eri aikoina. Kiasma täyttää keväällä 25 vuotta, neljännesvuosisadan kohdalla on haluttu nähdä kysymys taiteilijoiden kohdalla suomalaisuus moninaisuena, että miten ollaan osa tätä yhteiskuntaa, ja miten ymmärretään taidetta ja mitä esitetään täällä.
• Eero: Jotta voidaan kertoa eri tarinoita, niin turvallisemmat tilat on tärkeitä. Museoiden tulee ottaa huomioon eri ääripäät, arvostan sitä, mutta museon täytyy olla tarkka: sananvapaus on yhtäläisyyttä tulla kuulluksi. Täytyy tukea keskustelun käymistä, ja näitä rakenteita pyritään työnseisauksen kautta uudistaa.
• Annukka: Kokoelmapolitiikasta vielä, Kansallisgalleria kytkeytyy tässä kulttuuripolitiikkaan, tässä tarvitaan määrärahat että voidaan harjoittaa tätä kokoelmapoliitiikkaa. Kiasma luovii tuntemattomilla vesillä, tarttuen ilmiöihin, tekijöihin ja taiteilijoihin jotka kertoo tästä ajasta, ja ymmärrämme niiden merkityksen vasta myöhemmin.

Kuulimme puheenvuoroja hyvästä säätiötavasta, mutta onko teidän mielestänne Suomessa jotain erityispiirteitä, jotka toimii tosi hyvin ja on arvokkaita?

• Annukka: Ylipäänsä Suomessa taidetta ja kulttuuria rahoitetaan julkisista varoista, seon osa hyvinvointiyhteiskunnan arvoja ja eetosta. Pohjoismaissa tämä järjestelmä on noin 60-luvulta. Se on jäykkä, hierarkinen, mutta näen siinä paljon hyvää. Kuten Terike kommentoi, esimerkiksi niissä maissa missä yksityisen rahan osuus on suurempi, rakenteita on vaikeampi haastaa. Näen paljon arvokasta demokratian kannalta, että millainen tukijärjstelmä Suomessa on. Erityisen fiksua on käsivarrenmitan periaate, eli vertaisarvion arvo on tunnistettu rahan jakamisessa, se on yleisesti hyväksytty.
• Eero: Työnseisauksen mahdollisti ainoastaan toimiva kansalaisyhteiskunta, että voitiin ottaa näin vahva kanta. Epädemokraattisessa yhteiskunnassa tämä ei olisi mahdollista. Ja kuten syksy osoitti, on myös kovia voimia jotka koittaa tätä keskustelua rajoittaa. Ihmisten, taidetyöläisten mahdollisuus organisoitua, sitä pitää tukea.
• Anna: Komppaan kovasti Annukkaa ja Eeroa, meillä on edelleen varsin vahva julkinen rahoitus taiteelle ja se on äärimmäisen tärkeää. Suomessa julkinen rahoitus mielletään aika riippumattomana rahoituksena, joka liittyy kansalaisyhteiskunnan toimintaan. En ihan ymmärtänyt Kimmo Levän puheenvuorossa nostamaa kommenttia, että museo on liikaa julkisen sektorin rahoittamaa. Että ymmärrän huolen, että rahaa on liian vähän, yksityistä rahaa tarvitaan lisää, maailma muuttuu, täytyy valmistautua, en vastusta yksityistä rahaa, mutta se henki että jotenkin museokenttä olisi liikaa julkisen rahan varassa, se on todella hienoa, että se on julkisen rahan varassa ja toivottavasti näin myös jatkossa
• *aplodeja*
• Max: Julkinen raha vie, kiinnittäisin huomiota siihen että on kyse myös rahoituksen moninaisuudesta, ja poliittisten riskien hallinnasta. Julkinen raha ei ole vain valtion rahaa, vaan valtion ja kuntien rahaa: Espoo, Kajaani ja Helsinki painottavat poliittisista syistä eri tavoin kulttuuria. Sen lisäksi on säätiöt ja rahastot, mutta ei saa unohtaa myöskään taiteen välittäjätasoa, eli gallerioita, sen paremmin miten nevoivat, sen paremmin kenttä toimii. Myös Yleisradio, mikä on kulttuuri-instituutio, tuottaa sisältöjä, ylläpitää radion sinfoniaorkesteria… Ei pidä tarkastella liian kapeasti rahoituskenttää. Tarvitaan mahdollisimman paljon yksityistä rahaa. Mitä enemmän sitä on liikkeellä, sen paremmin riski on hajautettu siitä, että joku pyrkisi ohjailemaan sitä.
• Leevi: Varmaan kaikki jaetaan ajatus, että ertiyistä on julkisen talouden rahoitus, joka on näin mittava. Myöskään tämä konteksti, jota nyt käydään täällä, ei tästä syystä käänny samaan suuntaan mitä kansainvälisissä esimerkeissä. Meidän vastuut, raportointi ja muu. Tässä ei ole kulttuuriministeriön ääntä, huoli mikä meillä on, on se että säilyykö rahoitus näin isona. Se ei tule lisääntymään, päinvastoin supistumaan. Faktisesti mitä saadaan, kun ajatellaan suhteita, niin saadaan juuri vuokrat ja palkat maksettua, Kansallisgallerian iso omarahoitus perustuu lipunmyyntiin ja rahan hankintaan sitä kautta. Huoli tulee siitä, että jos julkinen rahoitus ei säily tällä linjalla.
• Anna: Nopee kommentti, näin tulkitsinkin Kimmon kommentin, se oli erikoistesti muotoiltu.
• Max: Myös kulttuurikenttä oli riippuvainen pitkään Veikkaus-rahoista, mutta kun ne siirtyi valtion budjettiin yleiskatteelliseksi, ja vaikuttaa että online-peli monopoli murtuu, siirtyy lisenssiksi, katsotaan miten se tulee pärjäämään. Kun katsoo tästä tulevaisuuteen 5-10 vuotta, meillä on POhjoismainen hyvinvointivaltio, muttei Pohjoismaista taloutta joka sitä tukee. Velat kasvavat, korot kasvavat, tämä kaventaa kaikkien liikkumavaraa. On näköpiirissä se, että joudutaan poliittisista syistä elämään niukkoja aikoja, ja tästä syystä on tärkeää puhua yksityisestä rahoituksesta ja sen mahdollisuudesta paikata sitä, mihin julkinen ei pysty. Kun SOTE muuttuu, se leikkaa kuntien vastuita. Tämä pitää ottaa huomioon, koska kunnat joiden talous on heikoilla, niiden kyky harjoittaa kulttuuripolitiikkaa kapenee.
• Eero: Ei meidän tartte ottaa näitä annettuja. Äänestys käytöksellä tähän voidaan vaikuttaa. Voidaan mennä lakkoon, taiteilijaseura messiin, Leevi, vaaditaan muutosta - vaaditaan 5 prosenttia, neuvotteluissa 10%, päästään tästä asiasta eteenpäin. Ei tartte ottaa tätä sääntönä.
• Max: Juurikin näin, kaikki on valintoja, tärkeä havainto. Näitä valintoja joudutaan tekemään.
• Annukka: Kansallisia taidelaitoksia koskevia lakeja on juuri muutettu, turvattu Kansallisgallerian oikeutta julkiseen rahoitukseen entistä enemmän.
• Leevi: Ollaan oikein iloisia että siirryttiin Veikkausvoittovaroista virallisesti valtion budjettiin. Näin ollen laki säätelee myös toimintaamme, joka tuo hallinnan läpinäkyvyyttä.

Mitä muuttaisitte suomalaisessa taidekentässä?

• Anna: Ainakin toi mistä mainitsin aiemmin, että moninaisuuden edistäminen oikeasti ja jotenkin erilaisten marginalisoituneiden ryhmien mukana olo, ei vain taiteilijoissa ja yleisöissä vaan myös instituutioiden työntekijöissä. Kuvataiteen alan palkkioista oli Hesarissa Annukan teksti, Heljä Koneen säätiöstä myös kirjoittanut tästä… Miten instituutiot vois paikata haurautta taiteilijoiden toimeentulossa. Sitten näen myös julkisen ja yksityisen rahoituksen yhteistyöstä sen, että miten se saadaan pitkäjänteiseksi; saataisiinko keinoja ratkoa sitä jostain yhteisöistä?
• Leevi: Unohdin sanoa, että matala hierarkia, mikä vallitsee tällä kentällä, on iso arvo. Se mahdollistaa tätä keskustelua, kaikki ihmiset tuntee toisensa, on accessiä, pääsee keskusteluihin. Muuttamisessa ajattelen, että kun johdetaan isoa tai kansallista instituutio, Suomessa välillä tuntuu että sopii vain yksi totuus tai trendi jonka mukaan mennään, tai halutaan ohjata keskustelua. Tarvitaan monta keskustelua samaan aikaan, ja pitkällä aikavälillä ohjaavia linjauksia. Sen tasapainon ymmärtäminen, että pitää tehdä harkiten ja huolella muutoksia, ettei jouduta uudestaan paikkaamaan.
• Max: Koska asia on ajankohtainen, niin toivon että seuraavien hallitusneuvottelujen yhteydesä kulttuurin rahoitus nostetaan budjetissa prosenttiin.
• Annukka: Tätä on helppo kannattaa. Nostetaan kuvataide kuopasta, korjataan taidealojen epäsuhta, Kuvataiteen rahoitus on 1%, se ei ole millään järjellä selitettävissä, upea kenttä Suomessa, tämä epäkohta korjattava.
• Eero: Meillä on paljon sementoituneita käytänteitä, vaikka puhutaan moniarvoisuudesta, niin silti käytännössä pelataan kaksilla arvoilla: nettisivuilla on yhdet ohjeet, mutta kulissin takana, organisaatiossa itsessään ei ajeta arvojen vaatimaa muutosta läpi. Haluaisin evästää ja antaa enemmän rohkeutta tehdä muutoksia moniarvoisen yhteiskunnan kehittämiseksi.
• Anna: Tilanne jossa me nyt ollaan, niin monet eettiset haasteet on mahdollisia: Teriken käyttämä produktiivinen kiista on hyvä termi, tällaiset kiistat, katson tässä Leeviä Kiasman johtajana, tää edesauttaa rohkeaa johtamista muutoksen tekemisessä, luottamuksen rakentamista, museoetiikka voi toimia yhtenä muutoksen ajurina. Siihen liittyy se, että sidosryhmien ja yhteisöjen kanssa keskustelu voi olla arvaamatonta, voi olla, että museon on muututtava. Muutos ei ole helppoa, muutoksen nopeudeun vaatimus voi tuntua mahdottomaltakin. Mutta paljon mahdollisuuksia.

Eettisistä säännöistä ja ohjeista, joista puhuttiin, niin suomalaisissa museoissa on mm. käytössä ICOMin säännöt. Miten niitä noudatetaan esimerkiksi Kiasmassa?

• Leevi: kautta aikojen ne on olleet meidän perusohjeet. Ne on vapaasti saatavilla, ja kun tutkitte niitä niin huomaatte että ne on yleisluontoiset ja se miten niitä sovelletaan maakohtaisesti, seon oma asiansa. Kansainvälisen ICOMin kokouksessa, niin demokratian edistäminen ei mennyt monissa maissa läpi. Miten yleisillä säännöillä pitää mennä läpi? Meillä on sijoitustoimintaan liittyvät säännöt… Raija Koli viittas ettei helposti löydy meidän sivuilta, niin meiltä löytyy tietosuojaseloste, saavuettavuusseloste, sit oli tietoja evästyksistä, niissä tosi tarkkaan on mitä saa seurata, turvallisemman tilan periaatteet, yhdenvertaisuusperiaatteet, vihreän kädenjäljen eli ympäristöperiaatteet… Nyt kun vielä saadaan tän prosessin myötä lahjoittamiseen ja yksityisen varainhankinnan paperi valmiiksi, lisätään se tänne muiden dokumenttien rinnalle.
• Eero: Ei ne kyllä ole niin saavutettavat kuin voisi olla. ICOMin papereissa puhutaan, että pitäisi tarkistaa näitä sääntöjä yhteisöjen arvoja vastaan. Nyt se on vaatinut 220 taiteilijan riskin, maineen menetyksen, että saadaan arvokeskustelu aikaan. Haaste on, ettei se lähde sisäisestä tarpeesta. Tarvitaan nyt säännöt, jossa käytäntö on, ettei työnseisauksia tarvita. On hankala löytää yksityisen rahan vastaanottamisen periaatteita. Vaikuttaa, että tällä hetkellä on kyse harkinnanvaraisesta oikeudesta tehdä päätöksiä.

Tää on selkeästi asia, mikä on suhteellisen helppo muuttaa, eli lisätä saavutettavuutta.

• Leevi: Erityisesti kaiken sen työn jälkeen, mitä niiden tekemiseen on käytetty aikaa, niin pitäisi olla paremmin saavutettavia. Työnseisauksen taiteilijat on tärkeitä, mutta muutkin yhteisöt, niitä pitää kuulla ja ottaa huomioon ennen kuin Kansallisgallerian sisällä tehdään sääntöjä ja varmistetaan, että ne kestää aikaa.
• Anna: Näiden asioiden kehittäminen on aika helppoa, ICOMin tekemiä ohjeistuksia on joihin nojata, ICOMilla on eettiset ohjeistukset jotka on varmaan 20 vuotta vanhat, vaikka on koitettu uudistaa, mutta varainkeruun ohjeet on, vaikka yleiset ovatkin, ne ovat aika hyvä lähtökohta omien lokalisoitujen ohjeistusten tekeiseen. Samoin kun katsoin paneeliin valmistautessa, että miten yliopistot tekee yksityistä varainkeruuta, niin heillä ei ole mitään erityisen hyviä ohjeistuksia kaikilla, mutta esimerkiksi Helsingin yliopistolla on hvyät, he on ottaneet eettisen asiantuntijaneuvoston kehiin lähivuosina, eri asia kuin tutkimuseettinen neuvosto, vaan nimenomaan ulkopuolista tai yksityistä rahoitusta arvioiva taho. Jos tulee tilanteita, jossa pitää pohtia, sopiiko nämä arvoihin, niin antavat huolellista pohdintaa. Kun koitin etsiä, mitä Kansallisgallerian vastuullisuudesta löytyy, niin kyllä sieltä lähinnä löytyy vain ne ympäristöasiat eikä minkäänlaista sosiaalista mainintaa siellä ollut.
• Eero: Ei voida käsikirjoittaa omaatuntoa, ei voida käsikirjoittaa sydämen asiaa. Tarvitaan tuntumaa. Ei papereiden löytyminen verkosta se kysymys ole, avoimet kortit täytyy näkyä muutenkin. Ei tule vedota papereihin kun kritiikkiä tulee, vaan mennä kohti parempaa maailmaa.

Miten varmistaa, että toimitaan mahdollisimman eettisesti?

• Leevi: Anna viittasi ETCOMin pienen tiiviin ohjeistuksen mukaisesti, että “jokaisella museolla pitää olla varainhankintapoliitiikka, joka ohjaa varainhankintaa…”. Sielä on myös, mistä Annukka puhuit, kokoelman kartuttamisen vastuuseen liittyen…

Kunstkritikk on haastetellut Pohjoismaisten museoiden johtoa, ja kävi ilmi että yksityisen rahan vastaanottamiseen liittyvät ohjeistukset puuttuu?

• Anna: On erilaisia vastinrahoitusmalleja ja muuta, mutta siinä ollaan eri kysymysten ääressä. Moderna Museetin ohjeet olen nähnyt, ne pohjaa ICOMin varainkeruuohjeistukseen.
• Leevi: Luin ne huolella tossa myös, meillä ei ole kirjattu niitä, mutta toimintaperiaate on yksi yhteen. Mutta niiden mukaan jo toimitaan. Kunstkritikkin juttu oli hyvä.
• Eero: Meillä on mahdollisuus ottaa tässä nyt johtajan rooli, tehdä sellaiset paperit että muut tulee perässä.
• Annukka: Kunstkritikkin juttu, Tanska oli väljin, ehkä me voidaan vetää johtopäätös, että jossain kohtaa moraalisista jutuista joutuu joustaa, jos yksityisen rahan osuus kasvaa. Tämä kytkeytyy taiteen arvoon ja merkitykseen yhteiskunnassa ja julkiseen rahoitukseen.
• Max: Raija Koli sanoi hyvin omasta hallituksen puheenjohtajasta, joka oli sanonut että on tärkeä käydä tätä keskustelua etenkin jos sitä olisi hirveästi tulossa. Siitä toki on tärkeä puhua muutenkin. Rahan määrä on pieni ja olematon. Tässä täytyy muistaa, ja Kimmo Levän puheenvuoro oli tässä oleellinen, että täytyy suhteuttaa se mikä skouppi on kun puhutaan rahasta.

Tämä työnseisaus on organisoitunut Israelin ja Palestiinan, Z:n ympärille. Miksi nyt?

• Eero: On seurattu kymmenen vuoden ajan kentällä näitä liiketoimia, jotka on epäeettisiä. Nämä on olleet hiertävä kivi kengässä. Kriitikot ovat kirjoittaneet aiheesta, mutta asiaan ei ole otettu kantaa. Kiasman ja Tukisäätiön suhdetta ei ole selvitetty. Ei ole otettu kantaa. Monet taiteilijat on joutuneet ottaa tähän kantaa, että kehtaanko ottaa Palestiinan kysymykset täällä esiin, koska täällä on mukana ihminen joka sortaa palestiinalaisia tässä hetkessä. Nyt tämä on purkautunut, tullut puheeksi. Koitetaan saada nyt aikaiseksi pelisäännöt, ettei tällaista tilannetta tule jatkossa. Että määritetään, ketkä voi tukea museota.
• Max: Tää on vähän hankala kysymys niiltä osin, että Tukisäätiö, en voi puhua Pojun puolesta, mutta hän on halunnut keskustella työnseisauksen kanssa. Säätiö on tässä välikädessä. Toisaalta työnseisaus kohdistuu museoon, muttei itse säätiöön, niin tässä on vähän hankala tilanne niiltä osin ettei tiedetä mitä tässä varsinaisesti tavoitellaan. Korostaisin tässä tärkeänä seikkana museon autonomiaa suhteessa säätiöön. Säätiöllä ei ole sisällöllisesti vaateita tai toivomuksia, eikä se ohjaa teoshankintoja, vaan nekin aloitteet tulevat museolta. OMalta tavallaan hankala paikka, hämmentävä, kun tämä liike käy kymmenen vuotta vanhojen tietojen varassa tätä keskustelua.
• Eero: Tiedot ulottuu ihan viime päiviin saakka. Korostan sitä, että ei lähdetty keskustelupyyntöön Z kanssa koska koettiin, että julkisessa tiedossa olevien tietojen suhteen täytyy myös vastata julkisesti. Kysymys on julkisesta yhteiskuntavastuusta.

Ketkä on soveltuvia tai hyviä kumppaneita museolle?

• Leevi: Näkisin että hyvämaineisten toimijoiden kanssa tehtävä yhteystyö, katson ainakin itse verkosta suoraan vastuullisuuslupaukset ja mitä on kirjattu toimijoiden omissa raporteissa, ja minkälaista keskustelua näiden toimijoiden ympärillä on käyty.
• Eero: Kaikki on tervetulleita museoiden tukijaksi, museohan sen päättää. Tukekaa suoraan taiteilijoita.
• Max: Viime kädessä kansalliset standardit, kansainväliset käytännöt, varallisuuden hoidon näkökulma, sekä kaikki ne ketä yksityisesti tukee museon toimintaa niin heidän täytyy tukea museon autonomiaa. Jos rahoittaja ei suostu tukemaan museon autonomiaa, siitä pitää museon puolesta kieltäytyä.
• Annukka: Oli mielestäni hyvä mitä Liisa nosti siitä, että laki asettaa minimirajan ja sen jälkeen voimme pyrkiä vielä parempaan. Tästä on käyty kansainvälistä keskustelua, että pitäisikö kulttuuriorganisaatioilta vaatia enemmän kuin muilta: mielestäni se on epärelevanttia, koska tässäkin käynyt ilmi, että halutaan vaatia itseltämme enemmän. Taide- ja kulttuurikenttä on suunnannäyttäjiä yhteiskunnassa. Luottamus on paras seuraus tästä keskustelusta.
• Anna: Varmasti on niitä rahoittajia joiden kanssa voi jakaa samoja arvoja. Tämä tulee luottamuksen ja läpinäkyvyyden, legitimiteetin, relevanssin säilymisen yhteisöissä ja yhteiskunnallisessa toiminnassa. Sitä kautta myös toiminnan vaikuttavuus taataan. Se tulee rahoittajien kohdalla myös esin.

Teriken kysymys: neuvotteluissa meille kerrottiin, että Kiasma on kysynyt asianosaiselta, eikä heidän asiansa ole selvittää tukijan taustoja, vaan se kuuluu journalisteille. Mikä konkreettinen prosessi tähän tarvitaan? Kuka nämä prosessit määrittelee?

• Leevi: Eikö olla juuri tämän kysymyksen äärellä tänään, että tehdään nämä periaatteet tarkemmiksi. Jos noi olis niin selkeästi auki kirjoitettu, niin ei istuttaisi tässä. Kysymys vastaa itseensä.

Yleisökysymys: Haluaisin kysyä Leeviltä tarkennusta siihen, että miten ymmärrät museon roolin, puhut museon avoimuudesta, mutta myös näitä Z korostanut omissa vastauksissaan: hän näkee että museon on oltava kaikille avoin. Onko museon niin avoin, että se tukee avoimesti apartheid-hallinnon kannattajia? Kimmo Levä toimiessa museoliiton pääsihteerinä, hän sanoi että ei ole mitään väliä onko jokin diktaattori rakennuttanut hienon taideaarteen ja tuhansia ihmisiä kuollut, sillä ei ole väliä koska käy ihmisiä, tulee rahaa ja turismia. Euroopassa käydään nyt sotaa. HRW ja Amnesty on tehneet raportteja Israelista. Nyt tarvitaan vastauksia ja myös toimintaa, ja ottaa tämä asia vakavasti. Monta tuntia jo kuunneltu kauniita puheita siitä miten ollaan kivoja. Miten suhteet diktatuureihin ja apartheid-valtiohin?

• Leevi: Emme tuo kuten Suomen valtiokaan ei tuo diktatuureja eikä apartheid-valtioita. Suomi hoitaa viralliset suhteet ulkomaihin. Me hoidetaan taiteeseen liittyviä suhteita. Ei oteta ulkopoliittisiin kysymyksiin kantaa. Esitetään taidetta, jonka kautta eri äänet tähän keskusteluun pääsee

Yleisökysymys reparaatiosta: Miten tätä mennyttä vahinkoa Zabludowiczin tukemisessa voidaan reparoida?

• Leevi: En pysty samaistumaan tähän, jos ajatellaan sitä tukea, mitä yhdeltä tasolta saatu, joka on yksi yksittäinen taideteos, miten sen vastaanottamiseen liittyvä politiikka, miten pitkälle voidaan mennä yhden henkilön henkilöhistoriassa, että monennessako sukupolvessa voimme antaa asioita anteeksi? Ollaanko taidelaitoksena sellainen toimija? Ei lähdetä yksittäistä ihmistä, yksittäistä kansanryhmää koskevaan keskusteluun? Edustetaan isoa kirjoa
• Anna: Vastaan yleisellä tasolla. Prosessi tässä eettisten ohjeiden tekemiseksi, niissä on syytä olla myös kohdassa joka mahdollistaa jo saadun rahoituksen tarkastelun uudestaan, jos tulee ilmi jotain siihen ohjaavaa. Sitä myötä keskustelu yksittäisistä tapauksista…
• Max: Jos ymmärsin kysymyksen, niin mitä voimme korjata, niin voidaan korjata sitä, että lisätään läpinäkyvyyttä, lisätään ohjeita. Sitä toivon, että Pojun panos tukisäätiön osalta jatkuu.
• Eero: Edustan niitä, jotka vaatii reparaatioita, enkä osaa vastata. Puntaroidaan sydämiämme.
• Annukka: Ollaan kuitenkin tulossa konkreettiseen tulokseen. Tämä on askel eteenpäin. Prosessi on ollut kivulias puolin ja toisin. Kiitän taiteilijoita rohkeudesta ja toisaalta Kansallisgalleriaa ja Kiasmaa rohkeudesta. Suunta on tästä ylöspäin.
• Eero: Luottamuksen rakentaminen tulee kestämään vuosia. 10 vuotta on pitkä aika ettei ole ollut yhteisiä sääntöjä. Lisää seminaareja.
• Leevi: Toivotaan jatkokeskusteluja, ja sellainen on tulossa
• Eero: Eettisten sääntöjen tarkoituksen suhteen, tarvitaan yhteyksiä, ettei tarvita työnseisausta. Kymmenen vuotta tätä huudettiin ja mitään ei käynyt.
• Anna: Rita mainitsi viime viikolla olleesta Pohjoismaisesta normikriittisestä verkostosta, siinä kysymyksessä keskusteltiin epämukavista tunteista, ja miten näiden tunteiden tunteminen siellä instituutioissa, se voi olla merkki siitä että ollaan oikealla tiellä muutoksessa. Muutokseen liittyy hankalia tunteita.
• Leevi: Muutoksiin ollaan totuttu ja ollaan niihin valmiita. Kun eletään vastavuoroisuudesta yhteiskunnan kanssa, niin loppupeleissä olen iloinen tästä aloitteeta. Meillä on tiiviiseen tahtiin erilaisia dokumentteja tuotettu, ja haluttu vastata kentältä tuleviin kysymyksiin. Halutaan tehdä hyvin hallinnoitua prosessia.